(10.02.2012 – 23:35) Oli hauskaa olla uudelleen raskaana. Miehenikin oli innoissaan – tulisiko tyttö vai toinen poika mietitytti. Raskaus eteni ihan hyvin ja kun se alkoi jo vähän näkymään päätin kertoa siitä pomolle. Hän tuntui ottavan uutisen ihan hyvin vastaan, tosin hieman ihmetteli ääneen, että näin nopeasti. Olinhan ehtinyt olla töissä vasta puolisen vuotta. Miten …
(10.02.2012 – 00:1) Olen monesti miettinyt sitä miten ihminen voi muuttua yhdessä yössä aivan toiseksi. Kun olin saanut vauvani vihdoin ja viimein syliini en pelännyt käsitellä sitä laisinkaan. Parin päivän päästä kun pystyin kävelemään ruokalaan menin sinne jo vauva sylissä. Kerran sairaalassa söin jopa samalla kun pidin vauvaa sylissä! Mielestäni se on jo aika hieno suoritus tytöltä, …
(06.02.2012 – 20:44) Niin voisin kuvata tuota aikaa korjausleikkauksesta toipumisen jälkeen siihen asti kunnes palasin töihin. Pystyin vihdoinkin nauttimaan täysillä elämästä poika vauvani kanssa. Liikuin paljon ja yritin opetella kontroloimaan paukkuja. Ystävien luona käynnit olivat vaikeimmat, pieru kun saattoi karata pelkästään kun nousin vauvan kanssa ylös lattialta. Kerran kysyin yhdeltä tutulta äidiltä, jolla oli saman …
(06.02.2012 – 19:4) Ei mennyt päivääkään, jolloin en olisi ajatellut asiaa: Mikä meni pieleen? Miksi tämän piti tapahtua minulle? Kuinka voin vajaan vuoden jälkeen synnytyksestä palata takaisin töihin kun en pysty edes kontroloimaan pieruja! Kuinka monta kertaa tuo kysymys pyörikään päässäni esikoiseni ensimmäisen vuoden aikana. Ensimmäisen kerran kysyin tuon kysymyksen kolmantena päivänä poikani syntymästä. Kysyin …
(05.02.2012 – 21:27) Ne olivat elämäni ihanimmat, toki myös kovin jännittävät yhdeksän kuukautta. Oli ihana seurata vatsan kasvua, joka tuntui kasvavan vain tuohon eteen. Takaapäin näytin siltä kuin en olisi ollut ollenkaan raskaana. Minulla ei ollut pahoinvointia ja vointini muutenkin raskauden aikana oli hyvä, lukuun ottamatta issiasta mikä rupesi vaivaamaan siinä puolessa välissä raskautta. Pidin …
(05.02.2012 – 15:56) Minä kuuluin niihin, joiden ei koskaan pitänyt haluta lapsia…. miten ironiselta se nyt kuulostaakaan näin kolmen lapsen jälkeen! Muistan nuorena voineeni lähes pahoin, kun äitini kertoi synnytyksestäni. Minulla ei ollut pikku sisaruksia ja muutenkin tunsin olevani kuin kala kuivalla maalla lasten kanssa. Kun eräs tuttu antoi pienen vauvansa minulle hetkeksi, en osannut …
(05.02.2012 – 15:19) Isäni oli minulle kovin rakas, mutta hän oli myös alkoholisti, joten kaikki muistot hänestä eivät ole niin kultaisia kuin toivoisin niiden olevan. Isäni oli menettänyt elämänhalunsa jo monta vuotta aikaisemmin. Hän aloitti aamunsa olueella, söi makkaraa joi viiniä ja lopetti päivänsä kuten oli sen aloittanut. Hänellä oli ikää yli 70-vuotta ja hänen …
(05.02.2012 – 08:02) Siksi haluankin palata yhdeksän vuotta (ja vähän enemmänkin) ajassa taaksepäin ja kertoa muutaman asian elämästäni silloin. Olin siis tuolloin 27 vuotias ja olimme ostaneet poikaystäväni kanssa juuri yhteisen asunnon. Olimme tuohon mennessä olleet jo kahdeksan vuotta ns. susiparina. Meillä ei ollut mitään aikomustakaan mennä naimisiin – miksi olisimme menneet. Olimme vakaasti sitä …
Pidin blogia vuodatus.net sivustolla, mutta heillä kaatui palvelin tai jotain, joten siirrän kirjoitukseni nyt tänne. (05.02.2012 – 07:30) Viimeisen ykdeksän vuoden aikana elämässäni on tapahtunut niin paljon upeita asioita, mutta myös todella vaikeita ja ikäviä asioita. Niin moni asia on muuttunut niin hyvää kuin huonoonkin suuntaan. Olen joutunut kokemaan suuria pettymyksiä, kipuja, itseinhoa toki myös …
