(03.03.2012 – 14:44)
Mitä enemmän juttelin uusien työkavereitteni kanssa sitä selvemmäksi kävi, että en ollutkaan ainut, jota se eräs naishenkilö oli ”kiusannut”. Eräälle uudelle tämä henkilö ei ollut sanonut sanaakaan yli kahteen kuukauteen(!!!)
Ihmetytti vain kuinka tämä henkilö voi vetää nyt tiimiä?
Toisaalta, siitä lähtien kun tulin takaisin tämä henkilö on mielistellyt aivan mahdottomasti – suorastaan huvittavaa!
Yksi asia mikä yllätti oli se kuinka avoimesti nämä uudet työkaverit puhuivat firman epäkohdista kuten eriarvoisuudesta. Luonnollisesti pomojen ja muutaman jäljellä olevan vanhemman työntekijän seläntakana.
Muutamalle uudelle kerroin myös oman tarinani. Se oli todella virkistävä kokemus ja aivan kuin yksi kivi olisi tippunut hartioilta.
Muutaman viikon kuluttua työn aloittamisesta oli keskustelu pomon kanssa. Yllätyin itsekin kuinka hyvin osasin kertoa ne epäkohdat firmasta, jotka olivat aiheuttaneet sen etten ollut viihtynyt viime kerralla, kuitenkin vetämättä hänen osuuttaan asiaan mukaan.
Muutama entinen työntekijä oli ollut sitä mieltä, että pomomme olisi jonkin sortin narsisti, joten siltä varalta olin päättänyt, että hänelle en anna mitään negatiivistä kritiikkiä.
Mikä sinänsä oli ollut fiksu veto, sillä eräs uusista, joka meni sanomaan epäkohdista, yritettiin ostaa firmasta ulos kolmen kuukauden palkalla.
Onnistuin jopa tuolla kerralla puhumaan itselleni muutaman satasen paremman palkan.
Työ maistui pitkästä aikaan hyvältä ja kauppaa alkoi tulla, jopa niin hyvin, että siitä tuli kiitostakin. Tosin lyhyttyöviikko oli muuttunut jokapäiväisiksi ylitöiksi ja välillä hoitovapaallakin tehtyihin töihin, mitään erillistä palkkaa tai edes varmuutta siitä saisinko niitä kaikkia koskaan, edes vapaina, takaisin ei ollut. Mutta se ei paljon huolettanut.
Kun olin töissä, en murehtinut hetkeäkään pilalle mennyttä vatsaani. Oli helppo valehdella itselleni, että kaikki on aivan niinkuin ennen.
Hoitovapaapäivät olivat sitten eri kastia. Jouduin tekemään todella kovaa työtä, etten itkisi koko päivää. Yritin olla katsomatta peiliin, yritin olla ajattelematta ja ennen kaikkea yritin olla masentumatta, mutta parhaiten se onnistui vain kun suuntasin ajatukseni johonkin 100 prosenttisesti kuten työntekoon.
Eräänä päivänä tyttäreni oli kuumeessa ja olin itsekin kuumeessa kotona kun sain puhelinsoiton tarhasta. Toinen pojistani oli lyönyt päänsä pahasti ja oli nyt menossa paikattavaksi terveyskeskukseen. Olin juuri silloin tekemässä töitä kotona, vaikka olin itsekin kuumeessa. Päätin laittaa sitten työnantajalle sähköpostin, jossa ilmoitin, että olen loppuviikon vielä sairaslomalla. Kerroin myös mitä oli tapahtunut.
Elettiin tiistaita ja torstai oli jo aikoja sitten varattu vapaapäiväksi yhden lauantai vuoron takia ja perjantait olin siis hoitovapaalla. Eli kyse oli vain yhdestä lisä sairaslomapäivästä maanantain ja tiistain lisäksi.
Sain soiton pomolta noin kymmenen minuuttia tuon viestin jälkeen. Hän oli kovin vihaisen oloinen ja tivas sitä kuinka voin ilmoittaa olevani koko viikon poissa. Hän paasasi yhteen henkeen kuinka se ei käy, että koko ajan ollaan hoitovapailla tai viikonloppuvapailla tai hiihtolomilla tai kesälomilla ja ei se riitä, että kauppaa tulee silloin tällöin. Selitin, että olin torstain varannut vapaaksi jo aikaa sitten, eikä lapsillani ollut tarhapaikkaa tuolloin.
Voit kuvitella, että olin aika tulistunut tuon puhelun jälkeen. Ensinnäkin olin tehnyt töitä viikonloppuna, ja maanantaina sekä tiistaina vaikka olin kuumeessa. Olin saanut tuona aikana kun olin ollut virallisesti pois töistä kaksi kauppaa. Ja ennenkaikkea olin tehnyt töitä myös silloin kun minulla ei olisi mitään velvollisuutta tehdä töitä: sairaslomalla ja hoitovapaalla. Ja missä kiitos?? Tuollainen puhelu vain hetki sen jälkeen kun olin saanut kuulla, että poikani oli lyönyt päänstä pahasti ja oli menossa paikattavaksi…. Mahtava työnantaja!
