(06.02.2012 – 20:44)
Niin voisin kuvata tuota aikaa korjausleikkauksesta toipumisen jälkeen siihen asti kunnes palasin töihin.
Pystyin vihdoinkin nauttimaan täysillä elämästä poika vauvani kanssa. Liikuin paljon ja yritin opetella kontroloimaan paukkuja. Ystävien luona käynnit olivat vaikeimmat, pieru kun saattoi karata pelkästään kun nousin vauvan kanssa ylös lattialta.
Kerran kysyin yhdeltä tutulta äidiltä, jolla oli saman ikäinen poika, että oliko hänelle jäänyt mitään ikävyyksiä synnytyksestä. Ei kuulemma ollut. Kun sitten kerroin tuosta pieru ongelmastani uskaltautui hänkin kertomaan, ettei pysty pidättelemään pissaa niin hyvin kuin normaalisti.
Se sai minut miettimään. Miksi näistä synnytyksen jälkeisistä asioista ei puhuta neuvolassa? Miksi äiditkin vaikenevat niistä kuin häveten?
Miksi neuvolassa ei kerrota mikä on normaalia kipua synnytyksen jälkeen ja mikä ei (esim. se ettei pysty seisomaan tai ei pääse ylös kipujen takia). Kuinka ensi synnyttäjä voi tietää mikä kipu on normaalia ja mikä ei, jos siitä ei kerrota? Miksi neuvolassa ei kerrota edes sellaista asiaa, että imetys voi sattua aluksi todella paljon. Itselläni se oli tuskaa ensimmäisen viikon ja sen jälkeen muuttui täysin päin vastaiseksi. Sitäkin voisi ehkä painottaa, ettei kaikilla se imettäminen todellakaan vie niitä raskauskiloja pois.
Joku voisi kuvitella, että synnytyskokemukseni jälkeen en olisi halunnut enää yhtään vauvaa, mutta sinä yönä kun vauvani syntyi syntyi minussa myös jotain aivan uutta, nimittäin vauvakuume!
